25.-29.5 Itävalta, Mayrhofen

Itävallan kohteeksi oli valikoitunut Mayrhofen. Ajeltiin sinne pääosin pienempiä teitä. Moottoritietä olisi ollut perillä samassa ajassa, mutta pienempi tiet ja maisemien ihailu tuntui houkuttelevammalta. Loppumatkasta mentiin Gerlospassin kautta ja vähän meinasi alkaa jännittää kun tie meni vaan ylös ja maisemat alkoivat muuttua varsin talvisiksi. Tie oli onneksi kuitenkin sula. Koko päivä oli aika sateinen, mutta sää vähän parani, kun lähestyttiin määränpäätä. Edellisenä iltana katsottu sääennuste loppulomalle oli aika masentava. Koko loppuajalle oli luvattu lähes tauotonta sadetta koko Alppien alueelle…

Matka meni muuten hyvin, mutta mä onnistuin ajamaan poliisin tutkaan vähän liian kovaa 50 km/h alueella. Välillä oli vähän haastavaa yrittää pysyä kärryillä nopeusrajoituksista, kun kylät seurasivat toisiaan ja rajoitukset muuttuivat jatkuvasti. Onneksi homma päättyi hyvin ja 21 km ylityksestä selvittiin paikan päällä maksetuilla 30 euron sakoilla. Aika halpaa…

Majapaikka oli taas mitä mainioin. Huone oli valtava, lähellä oli hyvin koirien pissatuspaikkoja, paikka oli kaikin puolin erittäin siisti ja aamiainenkin kelvollinen. Cityyn ja ruokapaikkoihin oli lyhyt kävelymatka ja omalta isolta parvekkeelta oli hienot näkymät vuorille. Koiratkin olivat edullisia ja niistä maksettiin 1,5 e/vuorokausi eli 4 yön visiitistä yhteensä 12 euroa! Suurimmassa osassa hotellien varaussivuja sanotaan, että lemmikeistä voidaan veloittaa maksu ja tämä oli kyllä edullisin maksu mihin ollaan törmätty.

Tulopäivänä ehdittiin vielä pienelle lenkille Ziller-joen rannalle ja koirat pääsivät vähän oikomaan kinttujaan. Virtaa tuntui riittävän parin rauhallisemman päivän jälkeen.

Sunnuntaina oli ensimmäinen kunnollinen Itävallan vaelluspäivä. Sää oli sumuinen, mutta ei satanut. Lähdettiin Penkenbahnin gondoolihissillä ylös vuorille. Suunnitelmissa oli jäädä väliasemalla pois, kävellä ylhäällä lenkki ja tulla hissillä alas. Alkumatkasta näkyvyys oli vielä kohtuullinen, mutta puolessa välissä mentiin pilveen. Oli aika huimaa killua pienessä vaunussa korkeuksissa näkyvyyden ollessa muutama metri. Ylhäällä olikin yllättäen ihan talvi ja satoi jopa vähän lunta. Päätettiin vaihtaa suunnitelmaa ja lähteä laaksoa kohti jalan. Seurailtiin reittiä 2, joka oli erittäin hyvin merkitty. Muutenkin reitti oli varsin kiva ja pääosin polkua ja koirat saivat olla koko ajan vapaana. Ihmisiä nähtiin harvakseltaan. Laskeutuminen 1800 metristä 600 metriin alkoi jossain vaiheessa vähän tuntua reisissä ja loppumatka oli aikamoista taistelua. Matkan aikana talvikin vaihtui takaisin kesäksi. Koirat nauttivat vapaudesta ja hullaantuivat täysin lumesta. Retkeen meni viitisen tuntia ja Valon tassut kestivät hyvin. Se joutui lenkkeilemään tossut jalassa, mutta alistui kohtaloonsa kiltisti. Punaiset tossut kyllä herättivät vastaantulijoissa hilpeyttä ;-) Parempi kuitenkin päästä lenkille tossujen kera kuin jättää lenkki välistä.

Illalla käytiin vielä reilun tunnin iltalenkillä läheisillä hyppyrimäillä ja koirat pääsivät vähän treenaamaan. Ässä tottisteli vähän ja ne olivat sen ekat minkäänlaiset treenit sitten Budapestin. Intoa riitti!

Maanantaiaamuna edellisen päivän lenkki painoi jaloissa ihan kiitettävästi. Päätettiin tehdä kartasta kivalta näyttänyt ympyrälenkki alkupaikkana Ramsaun kylä. Nousuja ja laskuja oli jonkin verran, mutta ei mitenkään kohtuuttomasti. Lenkki oli kuitenkin ihan erilainen kuin oltiin kuviteltu. Se kulki lukuisien maatalojen pihojen läpi/ohi ja tieosuuksia oli paljon. Koirat joutuivat siis olemaan pääosin kiinni ja maatalojen irtokoiriin törmättiin aika monta kertaa. Kaikista ohituksista selvittiin kuitenkin ongelmitta. Lisäksi opasteet olivat surkeat eikä pysytty edes koko aikaa oikealla reitillä. Sää oli kuitenkin suosiollinen ja ehkä 4 tunnin rauhallisempi lenkki oli ihan paikallaan kaikille edellisen päivän jälkeen.

Tiistaina oli viimeinen varsinainen lomapäivä. Tällä kertaa haluttiin mennä enempi ylä- kuin alamäkeä, kun alaspäin kävely tuntui edelleen vähän ikävältä. Päivä alkoi gondoolikyydillä Rosenalmbahnin väliasemalle, josta lähdettiin kohti yläasemaa reittejä 12, 11 ja 10 seuraillen. Varsin onnistunut lenkki saatiinkin aikaan. Koirat saivat olla ihan alkua lukuun ottamatta koko ajan vapaana, vastaantulijoita ei ollut kuin muutama, sää oli kohdillaan, aurinko paistoi ja postikorttimaisemia riitti. Ylhäällä oli vähän lunta, mutta murto-osa siitä mitä sunnuntain lenkillä vaikka nyt käytiin korkeammalla. Alimmillaan oltiin 1200 metrissä ja korkeimmillaan reilussa 1900 metrissä. Kiipeämistä siis riitti, mutta jyrkkyysaste oli kohtuullinen eikä tuntunut yhtään pahalta. Yläasemalla nautittiin hyvin ansaitut jäätelöt ennen gondoolikyytiä alas laaksoon. Jos oltiin itse aika poikki, niin niin olivat kyllä koiratkin! Ässä nukkui kyljellään ravintolan terassilla eikä Valonkaan ilme kovin pirteä ollut. Vielä paria minuuttia aikaisemmin ne olivat luukuttaneet ihan villeinä pitkin alppiniittyä. Eli kaikki mehut tuli otettua irti kaikista neljästä. Tämän päivän retkeen saatiin kulumaan kuutisen tuntia. Ylhäälläkin oli aika lämmin, mutta alas laaksoon tullessa mittari näytti peräti +26 astetta. Oli siis ihan hyvä valinta lenkkeillä vähän korkeammalla ja viileämmässä.

Valon tassut ja tossut kestivät lenkkeilyn hyvin. Pakko kyllä hehkuttaa Berralta hankittuja punaisia fleecetöppösiä. Kaikista mukana olleista tossuista ne olivat ehdottomasti parhaat. Ne pysyivät hyvin jalassa ja fleece kesti ongelmitta monta pitkää lenkkiä vaihtelevilla alustoilla vaikka tossut eivät olleet enää ihan uudet.

Illalla oli aika aloittaa auton pakkaaminen vähän haikein mielin. Taas oli aika jättää hyvästit Alpeille ja keskiviikkoaamuna alkoi kotimatka.