20.-22.5 Kroatiassa

Ajomatka Kroatiaan sujui ongelmitta. Vähän oli vaan outoa rajalla passien leimaamiset (tuli eka leima uuteen passiin ;-)), koirien papereiden näyttäminen (riitti kun vilautti passia, niitä ei edes avattu) ja auton tarkistus, kun on tottunut niin vapaaseen liikkumiseen Euroopassa. Kroatia on kuitenkin vasta EU:n koejäsen ja siksi rajatarkastukset ovat tiukempia.

Kroatia on kyllä kaunis ja vehreä maa ja ihmiset ovat ystävällisiä, englantia puhutaan hyvin ja kaikki muu oli edullista paitsi pääsyliput vesiputouksille. Meidän majapaikka sijaitsi Grabovissa Plitvican kansallispuiston lähellä ja taas oli kyllä osunut valinta nappiin. Paikka oli siisti, koirien aamu- ja iltapissatuksille oli hyvä paikka, ravintoloita oli kävelymatkan päässä ja tien toisella puolella oli hotelli, jossa oli pankkiautomaatti ja kauppa, josta sai aamiaistarpeet.

 Maanantaina oltiin sen verran hyvissä ajoin perillä, että ehdittiin käydä parin tunnin iltalenkki järvillä ja koirat pääsivät sääntöjä uhmaten uimaan vaikka uiminen puiston järvissä on kielletty. Vesi oli tosi kirkasta ja maisemat hienot. Yhdellä sillalla Ässä päätti järjestää vähän jännitystä elämään hyppäämällä sillalta jorpakkoon. Hullu eläin! Mä erehdyin huitaisemaan kädellä ja näyttämään Timolle kaloja, jotka uivat sillan alla ja Ässä tulkitsi sen luvaksi hypätä… Onneksi pudotusta oli vaan 1,5 metriä ja Ässällä oli päällä kunnon valjaat, joista Timo sai sen ongittua takaisin sillalle.

Tiistaina tehtiin pitkä 6 tunnin lenkki järvialueen ympäri mukavassa kelissä. Suosituimmissa paikoissa oli tosi paljon ihmisiä, mutta oltiin osattu valita reitti varsin hyvin ja isolta osin saatiin olla ihan rauhassa ja koirat saivat juosta ja uida. Korkeuseroja oli yllättävän paljon. Lipun hintaan sisältyi lauttamatkat ison järven yli ja mekin tultiin yksi pätkä lautalla, ettei tarvinnut kävellä samoja reittejä uudestaan. Osa matkasta oli erilaisia pitkospuita ja siltoja ja kahden vesihullun nelijalkaisen kanssa oli välillä vähän haastavaa ylittää vesistöjä, kun tyypit olisivat mielellään pulahtaneet veteen.

Keskiviikkona oli aika jatkaa matkaa. Edellisenä iltana oli varattu majoitus Sloveniasta Bohinj-järveltä. Aamulla lähdettiin matkaan ja ajettiin alkumatka pienempiä teitä vuorien yli meren rannalle ja sitten pätkä rannikkoa pitkin Rijekaan asti. Maisemat olivat hienot ja näky oli upea, kun ylitettiin viimeiset vuoret ja meri avautui edessä. Koirille oli luvattu uintiretki Välimeressä ja se tietysti toteutettiin ja koirat uivat varmaan lähemmäs puolituntia. Uinnin jälkeen jatkettiin tyytyväisten koirien kanssa viimeinen etappi kohti Sloveniaa.