9.-12.5 Matka edennyt Tsekkeihin asti

Torstaiaamuna kello soi klo 5 ja ennen kuutta oltiin matkalla kohti Turun satamaa. Päivälaivalla matkustaminen on aina vähän tylsää, mutta hyvin saatiin aika kuitenkin kulumaan. Ässä treenasi pariin otteeseen ja etenkin paikallamakuun alkua tehtiin paljon ja Ässä oli pätevä. Miksi mä en ole ikinä ennen tajunnut, että laivan hissien edusta on ihan paras paikka häiriötreenille? Kolmena edellisenä yönä yöunet olivat jääneet sen verran lyhyiksi, että päikkäritkin maistuivat. Ruotsiin rantauduttuamme matka jatkui vielä parin tunnin verran Linköpingiin, jossa yövyttiin. Hotellin vieressä oli iso puistoalue ja hienot nurmet, jotka piti tietenkin hyödyntää pienen treenin muodossa iltalenkillä.

 

Paikalla makuuta imuri- ja ihmishäiriöllä ;-)

Oma lippu pitää olla

 

Perjantaiaamuna matka jatkui. Jossain vaiheessa Timo totesi, että green card jäi kotiin… Green cardille saatiin järjestettyä kyyti Budapestiin ja sinne asti täytyy pärjätä ilman. Toivottavasti tän reissun paperisotkut oli nyt tässä. Koirat ja ihmiset ovat luojan kiitos edelleen ehjiä. Päivän ensimmäinen pysähdys tehtiin Store Mossen kansallispuistossa Värnamon lähellä. Siellä käytiin tekemässä parin tunnin lenkki, että saadaan Valosta pahimmat höyryt pois ennen kisaa. Maisemat olivat hienot ja muistuttivat monin paikoin Lapin suomaisemia.

Store Mossen kierijä

Store Mossen puun halaaja

Lenkin jälkeen matka jatkui kohti Alvestaa, jossa Valolla oli kisat. Oltiin ajoissa paikalla ja ehdittiin hyvin treenata ennen kisaa. Kisapaikka oli hieno ja Ruotsissa taitaa lähes kaikilla koirakerhoilla olla omat valtavat nurmialueet kerhorakennuksineen. Kisajärjestelyt olivat vähintäänkin leppoisat. Toinen EVL-koira (ja myös ylimääräinen häiriökoira) meni istumisessa maahan eikä tullut enää makuuseen. Makuuseen otettiin kolmanneksi koiraksi liikkurin koira, jonka kanssa joku mies seisoi siellä rivissä koira hihnassa koko makuun. Kaukoissakin tehtiin 6 vaihdon sijaan 7 vaihtoa. Valo selviytyi osuudestaan varsin pätevästi ja tuloksena oli luokkavoitto 290 pisteellä ja S TVA!  Päästiin lähtemään kisoista kohtuullisen ajoissa ja hyvä niin, koska edessä oli vielä reilu pari tuntia ajoa Lundiin ja aamulla kisat Tanskan puolella. Lundissa hotelli oli varsin hieno ja koirille oli tuotu huoneeseen oma petikin ;-)

Näin Ruotsissa

Oma peti hotellissa

Lauantaiaamuna startattiin ennen kahdeksaa ja hurautettiin siltaa pitkin Tanskan puolelle ja kisapaikalle Vallensbaekiin Kööpenhaminan lähelle. Tän päivän kisat olivat samalla tollerimestaruudet ja EVL:ssä oli 6 koiraa. Valo oli taas varsin pätevänä vaikka pari pientä virhettä mahtuikin mukaan, mutta kokonaisuus toimi ja fiilis oli kohdillaan. Ei ehkä ihan helpoin tilanne olla ensin 1,5 kuukautta treenaamatta kunnolla ja sitten kisata kahtena päivänä peräkkäin. Tulos oli kuitenkin toivottu. 279,5 pistettä, luokkavoitto ja DK & POHJ TVA!

Kisamaskotti

Tanskassa oli rotukirjoa laidasta laitaan ja alempien luokkien säännöt olivat meikäläisittäin
vähintäänkin mielenkiintoiset. Vielä voittajassakin sai palkata liikkeiden välillä ja kytkeä koiran.
Alokkaassakin kytkettiin koira joka välissä ja käytiin tietenkin palkkaamassa joka välissä. Näytti jotenkin kömpelöltä ja hankalalta. Liikkeetkin poikkesivat aika paljon meidän omista liikkeistä. Alokkaassa  oli mm. tunnari 6 kapulalla, paikallaolo yksin, hampaiden näyttö ohjaajan toimesta ja luoksetulossa oli vaihtoehto, että tuomari pitää kiinni, jos koira ei pysy. Ässäkin ehti treenata parit hyvät fiilistelytreenit kisapäivän aikana. Kisat venyivät aika pitkälle, mutta ehdittiin juuri sopivasti Gdser-Rostock-laivan. Rostockista hurautettiin vielä reilu puoli tuntia majapaikkaamme Carmina am Seehen, joka oli kyllä aika huippupaikka meidän tarpeisiin.

Katsomo odottaa, että TVstä alkaa jääkiekko

Seuraavana aamuna suunnattin ensin Zingstin ja Prerowin välisille hienoille hiekkarannoille lenkille. Satuttiin ihan vahingossa suoraan koirarannan kohdalle. Rantaa oli tarjolla silmän kantamattomiin ja koirat todella nauttivat pitkästä aamulenkistä, hiekkarannasta ja merestä. Siihen kuitenkin loppui sen päivän hyvä osuus ja loppupäivä olikin sitten aikamoinen day from hell. Meillä oli varattuna majapaikka kahdeksi seuraavaksi yöksi Tsekistä Hrenskosta keskeltä Bohemian Switzerland-kansallispuisto. Ajoaikaa piti olla reilu 4 tuntia ja meidän piti ehtiä vielä illalla kivalle lenkille. Lopulta kaikkien järkyttävien ruuhkien jälkeen matkaan meni 9 tuntia vaikka suurin osa matkasta oli moottoritietä… Loppumatkan navigaattori vielä ajatti meitä ihan ihmeellisiä pikkuteitä pitkin viimeiset kymmenet kilsat. Olisi pitänyt luottaa paperikarttaan eikä navigaattoriin. Ei ehditty enää millekään lenkille, mutta saatiin katto pään päälle ja nippa nappa ehdittiin saada ruokaakin.