Pieniä retkiä

Lauman nuorimpien takia ei olla päästy nyt pidemmille vaellusreissuille vaan on jouduttu tyytymään lyhyenpiin päiväretkiin.

Marraskuussa 2014 otettiin pieni irtiotto arjesta. Käytiin ekana päivänä reippailemassa Liesjärven kansallispuistossa. Ensin käytiin koko lauman voimin tekemässä päivälenkki yhdistämällä Pohjantikan ja Punatulkun reitit. Sen jälkeen käytiin syömässä ja viemässä Siri mökille ja lähdettiin vielä Ässän ja Valon kanssa ihastelemaan Kyynäränharjua. Illalla saunottiin ja rentouduttiin mökillä ja seuraavana päivänä kotimatkalla käytiin Komion luonnonsuojelualueella kiertämässä 6,5 kilometrin mittainen Luutaharjun Samo. Reitti oli sisälsi muutamia aika rankkoja nousuja, mutta näkymät Komionvuorelta olivat kyllä hienot. Lopussa oli myös hienoja suopätkiä. Pieni loma kaiken kiireen keskellä teki kyllä hyvää!

Liesjärvi

Liesjärvi

 

Joulukuussa Ässä kisasi tokon PM-kisoissa Tukholmassa. Lähdettiin reissuun koko lauman voimin ja matkaan lähdettiin torstai-iltana yölaivalla Turusta. Laiva oli perillä jo aamulla varhain ja päivällä jäi paljon luppoaikaa, kun treenit olivat vasta illalla. Niinpä lähdettiin leppoisalle parin tunnin aamulenkille Tyresta nationalparkiin, joka oli vain parinkymmenen kilometrin päässä Tukholman messukeskuksesta, jossa kisat olivat. Joulukuisena perjantaiaamuna Tyrestassa oli tosi hiljaista eikä nähty kuin yksi ihminen lenkin alussa ja toinen lenkin jälkeen parkkipaikalla. Rento kisaviimeistely siivitti Ässän hienoon PM5-sijoitukseen viikonlopun aikana ;-)

Tyresta nationalpark, Tukholma

 

Nyt Kurkokin on jo päässyt mukaan muutamille pienille retkille. Heinäkuussa käytiin Komiolla kiertämässä Pikku-Samo muutamilla pienillä omilla sovellutuksissa ja parin kilsan lisälenkillä ja tällä viikolla käytiin Evolla. Evolla lähdettiin liikkeelle Rahtijärjen parkkipaikalta, joka ei ollut ihan siinä missä sen kartan mukaan piti olla, mutta löydettiin se kuitenkin. Ensin seurailtiin Rahtijärven rantaa ja vaihdettiin Rahtijärven jälkeen siltaa pitkin vesistön toiselle puolelle ja kierrettiin Savijärvi ja Sorsajärvi myötäpäivään. Reittimerkinnät olivat selkeät ja maastokin ihan kivaa, mutta varsinkin rantojen lähellä poluilla oli ihan hirvittävä määrä syviä koloja, joihin koirilla meni helposti jalat. Muutamissa kohdissa oli myös vähän ikäviä kivikoita. Tämä reitti ei kyllä ollut turvallisin ja mukavin koirien kanssa ja loppumatka tultiinkin helpompaa reittiä heinittyneitä metsäautoteitä pitkin.

Nykyinen lauman kokoonpano

Syyskuussa suunnitelmissa olisi pitkästä aikaa kunnollinen vaellusreissu jonnekin pohjoiseen...

Uusi vaeltaja

Lauman kokoonpano on taas muuttunut sitten viime kirjoituksen. Maaliskuun alussa joukon jatkoksi liittyi Kurko, Ässän siskon poika, Italiasta. Pentujen hakureissunkin voi kai laskea jossain määrin koirien kanssa reissaamiseksi. Oltiin reissussa 3 päivää, koska edulliset lentoliput Finnairilta edellyttivät 3 yön perillä oloa ja haluttiin lentää suorilla lennoilla pentujen kanssa, jolloin ainoaksi mahdolliseksi lentoyhtiöksi jäi juuri Finnair. Jäipähän vähän aikaa leikkiä turistiakin samalla ja päästiin muutamaksi päiväksi pakoon Suomen ankeaa talvea. Pentujen ihastelun ohella ehdittiin tutustua Sestri Levanten viehättävään pikkukaupunkiin ja yhtenä päivänä ajettiin reilun tunnin matkan päähän Pisaan.

Lähtöä edeltävänä päivänä hoidettiin Silvian kanssa pentujen paperit kuntoon matkaa varten. Käytiin jossain officessa allekirjoittamassa pentujen passit ja haettiin ekinokokkilääkitykset.

Viimeiseksi yöksi otettiin pennut meidän majapaikkaan, koska meillä oli aamulla aikainen lähtö kohti Milanoa ja lentokenttää. Pennut matkustivat varsin nätisti autossa ja pari kertaa pysähdyttiin matkalla pissattamaan niitä. Tosin pennut olivat jo kokeneita autoilijoita ja olivatpa ne ehtineet vierailla jo useammassa ravintolassakin. Italialaiseen tyyliin pennut otettiin boksissa ravintolaan mukaan, kun mentiin syömään. Ne olivat siis varsin hyvin sosiaalistettuja ja tottuneet vaikka minkälaiseen hälinään ja oltiin ehditty totuttaa niitä pari kertaa hihnassa kulkemiseen ennen kotimatkan alkua.

Kaikki kolme Suomeen tulevaa pentua matkustivat ruumassa samassa boksissa. Vähän jännitti laittaa 8-viikkoiset lapsukaiset yksin ruumaan, mutta hyvin ne pärjäsivät. Kukaan ei ollut edes pissinyt boksiin ja Suomen päässä boksista tuli ulos kolme reipasta bordercollien alkua, jotka lähtivät heti hännät heiluen viipottamaan pitkin lentokenttää.

Aika näyttää millainen maailmanmatkaaja Kurkosta kasvaa. Treenaaminen on ainakin aloitettu jo nuorena!

Sestri Levante

Sestri Levante

Italialainen aamiainen

Pisan kalteva torni

Lentokentällä

Pennut odottamassa lastausta koneeseen

Kurko 6 kk

19.9 Siikaneva

Aamulla heräiltiin rauhassa, pakkailtiin tavarat ja siivottiin mökki. Kotimatkalla oli luvassa reissun viimeinen lenkki, kun poikettiin Siikanevalla Ruovedelle. Se on Pirkanmaan suurin yhtenäinen suoalue. Tarjolla oli kaksi lenkkiä 2,5 km tai 10 km. Ensimmäinen tuntui liian lyhyeltä ja toinen puolestaan liian pitkältä pikkukoiralle. Aloittamalla virallisen parkkipaikan sijaan sivuparkkikselta Kilpilammilta saatiin tehtyä sopiva 8 km lenkki. Pikkuparkkikselle ei ollut mitään opasteita eikä osoitetta, mutta hyvin löydettiin kuitenkin perille.

 

Alkupätkä kuljettiin metsän puolella suon pilkahdellessa välillä puiden lomasta. Parin kilsan jälkeen päästiin itse suoalueelle ja loppu kuljettiin vaihdellen pitkospuita ja erikokoisten metsäsaarekkeiden läpi. Metsäosuudetkin olivat varsin helppokulkuista vaikka mäkiä olikin jonkin verran.
 Metsäsaarekkeet olivat isolta osin vanhaa aarnimetsää.

Pikkukoiralla on vielä vähän opeteltavaa siinä, että kaikki samaan naruun kytketyt henkilöt kulkisivat puun samalta puolelta. Näin kävi muutaman kerran myös pystyssä olevan puun kanssa ;-)

 

Tämä oli Sirin ensimmäinen vierailu suolla ja se intoutuikin ihan toden teolla suon hajuista ja
vedestä. Tauoilla se oli pakko ottaa makaamaan pitkospuille, koska suon puolella oli vähän liikaa puuhasteltavaa.

Täälläkin saatiin olla ihan rauhassa koko retki. Ainoat ihmiset nähtiin Jaarikanmaan laavulla. Siitä olisi ollut hienot näköalat suon yli, mutta ei jääty niitä ihastelemaan vaan jatkettiin rauhallisempaan taukopaikkaan.

 

18.9 Isojärven kansallispuistossa

Aamutoimien jälkeen suunnattiin auton keula kohti Isojärven kansallispuistoa. Navigaattori oli tosin vähän eri mieltä reittivalinnasta ja ajoajasta. Noin 40 kilometrin matka olisi navin mielestä kestänyt lähes 1,5 tuntia... Sään haltija oli taas varsin suosiollinen ja saimme nauttia reippailusta mukavassa poutasäässä auringonkin näyttäytyessä varsin usein.

 

 

Reittimme kulki Heretystä ensin kohti Lortikkaa, mutta käännyimme ennen Lortikkavuoria kohti Vahterjärveä. Sieltä matka jatkui Latokuusikon ohitse takaisin kohti Herettyä. Loppumatkasta teimme pienen poikkeaman Heretyn luontopolulle katsomaan jääkauden aikaista isoa siirtolohkaretta. Matkaa kertyi 8-9 km ja aikaa kului reilu 4 tuntia.

 

Pidimme useamman reilun tauon, jotta Siri sai levätä. Sen taukokäytöksessä on tosin vielä vähän opeteltavaa vaikka siitä onkin hyvää vauhtia kehittymässä pätevä vaeltaja. Tauoilla se kyllä pysyi hyvin makuulla "käy siihen"-käskyllä, mutta ei osannut rauhoittua kunnolla vaan sen oli pakko yrittää syödä lehtiä tai puuhastella jotain muuta.

 

 

Tauolla ennen Lortikkavuoria

Provaeltaja Ässä tietää, että tauoilla kannattaa levätä ja ottaa rennosti

Tauolla Hevosjärven lähellä

 

Siri on saanut kokeilla kulkemista sekä Valon että Ässän parina. Molempien kanssa homma toimii, mutta Ässän kanssa Sirppa on rauhallisempi ja järjellisempi. Valo on vaelluksilla aikamoisessa suorittajamoodissa ja se haluaisi kulkea koko ajan jonon ensimmäisenä. Jos Siri on sen parina, niin se tietää sitä, että Valolla on koko ajan päällä kilpailuasetelma ja se pyrkii Sirin edelle ja saa helposti Sirinkin mukaan kisaan. Ässällä on selvästi maltillisempi meno päällä, jolloin Sirilläkin pysyy paremmin järki mukana.

 

Saisiko mennä uimaan?

Tytöt lepotauolla

 

Tällä reissulla koirat ovat kulkeneet pääosin kytkettyinä ja ovat saaneet olla vapaina vain silloin tällöin ja ainoastaan  yksi kerrallaan. Näin on estetty liiallinen kaahailu ja pidetty homma mahdollisimman kevyenä Valolle varpaan takia ja Sirille iän takia.

Sirppa ylittää siltaa isoveljen opastuksella

 

Reitillä oli paljon korkeuseroja jääkauden muodostamien "vuorien" ja hoilojen muodossa. Korkeuserot kyllä tuntuivat edellisen päivän köysipuistovierailun jäljiltä.  Reitti oli osittain helppokulkuistakin, mutta isolta osin polulla oli paljon kiviä ja juuria, joita sai väistellä ja piti oikeasti katsoa mihin jalkansa laittaa. Matkan varrella oli muutama pieni suo, jotka oli pitkostettu, mutta pääosin kuljettiin metsässä ja kallioilla. Kallioisemmissa paikoissa oli  harvempaa mäntymetsää, mutta osin kuljettiin myös vanhoissa lehdoissa ja Latokuusikon tienoilla oli vanhaa aarnimetsääkin. Useampi lampikin oli reitin varrella ja Hevosjärvellä oli nähtävissä majavien rakentama pato. Metsäkanalintuja tuntui olevan paljon ja useampaan kertaan niitä nousi lentoon ihan meidän läheltä.

Lauman kiven sisällä

 

Leivonmäen tapaan täälläkin saatiin olla varsin rauhassa. Tullessa parkkipaikalla oli meidän lisäksi kolme autoa ja lähtiessä vain yksi. Koko retken aikana törmättiin vain kerran vastaantulijoihin ja muuten saatiin olla ihan yksin.

Siri osaa jo odottaa rauhassa omaa juottovuoroa. Pätevä pieni

17.9 Rauhallinen päivä

Tälle päivälle oli muutenkin suunniteltu koirille lepopäivä fyysisten suoritteiden suhteen, kun Sirppa on vielä niin nuori ja Valon kanssa ei vielä uskalla revitellä ihan täysillä varpaan takia. Ässän hammasoperaation takia tytöille tosiaan tulikin lenkitön päivä. Eli jos jotain hyvää Ässän hammasjutusta etsiä, niin keskiviikko oli todellakin paras päivä lepäillä ja löydettiin Katjan vinkistä aivan ihan hammasjuttuihin erikoistunut lääkäri. Peukut pystyssä, että nyt saadaan Ässän suu kuntoon!

Potilas Saarinen <3

Aamupäivällä kello 10 oli Ässän operaation aika. Reikä putsattiin ja terveestä kudoksesta ommeltiin uusi fläppi kuolioituneen päälle. Operaatio meni hyvin ja alkuiltapäivä meni Ässän heräämistä valvoessa. Siinä ohessa Siri ja Valo saivat jäljestää laskettelurinteessä.

 

Siellä ne kipuavat!

Valon jälki kulki laskettelurinnettä ylös ja alas. Jälkeä talloessa tuli sen verran lämmin, että päätin jäädä rinteen alle katselemaan Valon jäljestystä ;-)

 

Alkuillasta Ässä oli jo sen verran pirteän näköinen, että uskallettiin jättää koirat yksin ja lähdettiin käymään Laajavuoren seikkailupuistossa kiipeilemässä köysipuistossa. Oli kivaa ja mä todella ylitin itseni ja selvisin hengissä vaikeimman radankin! Seuraavana aamuna kyllä tunsi kiipeilleensä.

 

 

15.-16.9 Ekat päivät

Maanantaina lähdettiin kotoa aamulla kaikessa rauhassa, kun ajomatkaa ei ollut kuin vajaa 3 tuntia. Mökkiin kotiuduttuamme lähdettiin reippailemaan Himoksen kolmen huipun patikkareitille, joka kulki ihan mökin takaa. Koko reitti olisi ollut 8 kilometriä, mutta oikaistiin lopussa vähän, ettei tule liian pitkää ja rankkaa retkeä Sirille. Reitti oli mukava. Osittain kuljettiin laskettelurinteitä pitkin ja osittain metsän puolella. Reitti sisälsi luonnollisesti mäkiä, mutta oli muutoin helppokulkuinen ja selkeästi merkattu.

Maanantai-illan (ja tiistain ja keskiviikon) ohjelmaan tuli yllättäen pieni muutos, kun vilkaisin Ässän suuhun. Se oli juossut edellisellä viikolla treeneissä kiveen pallon perässä ja yksi hammas katkesi. Hampaan jämät ja juuret poistettiin perjantaina ja viikonloppuna suu näytti ihan hyvältä. Maanantaina poistokohdan yläpuolelta oli kuitenkin mennyt iso pala kudosta kuolioon ja lopulta se putosi kokonaan pois jättäen jäljelle ison aukon. Ässää itseään suu ei vaivannut lainkaan. Maanantai-illan ratoksi lähdettiin sitten hakemaan Ässälle antibioottikuuria Jämsän apteekista.

Heti tiistaiaamuna soitin täälläpäin asuvan kaverin suosituksesta Jyväskylän Animagiin ja saatiin aika samalle iltapäivälle hammasjuttuihin erikoistuneelle lääkärille. Halusin käydä näyttämässä suun, kun itseäni se epäilytti vaikka hoitaneelta asemalta sen vakuutettiin paranevan antibioottikuurilla.

Sirillä on kivaa!

 

Ässän uinti vuoro

 

Pitkospuita

 

Koska iltapäivästä oltiin menossa joka tapauksessa Jyväskylään, niin aamupäivällä lähdettiin tutustumaan Leivonmäen kansallispuistoon, joka oli vähän niin kuin matkan varrella. Tehtiin mäyränkierros, josta poikettiin ylimääräisenä pistona Juotsenniemen laavulle. Matkaa tuli ylimääräisen koukkauksen kera 6,5 km. Reitti oli oikein mukava ja vaihtelevakin. Isolta osin kuljettiin harjumaisemissa ihanalla mäntykankaalla. Siellä olisi ollut ihanaa treenata vaikka jälkeä tai hakua! Välillä poikettiin suolle ja useampi lampikin osui matkan varrelle. Loppumatkasta metsä oli enempi kuusikko ja vanhempaa lehtipuuta.  Poikettiin varsinaiselta reitiltä myös Joutsenniemen laavulle, jossa koirat pääsivät vähän uimaan.

 

Yhdessä nipussa koko lauma

 

Laumakuva <3

Harjua

Lepotauko Joutsenniemessä

 

Valo kroolaa

 

 

Leivonmäeltä ajettiin sitten Jyväskylään näyttämään Ässän suuta, joka ei näyttänyt ihan siltä miltä olisi pitänyt. Antibiootti vaihdettiin tujumpaan ja varattiin seuraavalle päivälle aika samalle lääkärille operaatioon.

 Suunnitelmissa oli käydä vielä kotimatkalla Laajavuoren seikkailupuistossa, mutta aurinko paistoi sen verran lämpimästi varjottomalle parkkipaikalle, että ei haluttu jättää koiria autoon vaan suunnattiin takaisin mökille saunomaan. Siri sai tehdä illalla vielä jäljenkin, kun sillä tuntui energiaa riittävän. Se ehti kivasti ladata akkuja Ässän lääkärin ja ajeluiden aikana. Sirppa teki parhaan jälkensä aikoihin!

 

 

Reissukoirat ovat taas liikenteessä!

Lauman kokoonpano on hieman muuttunut sitten edellisen kirjoituksen. Toukokuussa laumaan liittyi Siri, joka on pienen pieni bordercollie ja heinäkuussa Taavi lähti vaeltamaan taivaallisille tuntureille 13,5 vuoden iässä. Uuden tulokkaan takia ei olla päästy tänä vuonna kunnon reissuun lainkaan. Kevään reissu jäi välistä, kun tokon MM-kisat olivat tänä vuonna Suomessa ja Sirin muutti meille toukokuun puolivälissä. Syksyn perinteinen Lapin reissu vaihtui vähän lyhyenpään lomaan Keski-Suomessa. Töiden takia Lapin reissu olisi ollut aika haastava järjestää ja kun Siri on vielä liian nuori pitkille koko päivän retkille, niin tuntui vähän turhalta lähteä Lappiin asti tekemään vain lyhyitä retkiä. Lisäksi Valolta murtui heinäkuussa varvas ja se oli ollut ensin kuukauden levossa ja sen jälkeen aloittanut varovasti liikkumisen eli koko päivän vaellukset olisivat olleet sillekin vielä liian pitkiä.



Niinpä tänä vuonna oli tyytyminen kompromissiin ja viiden päivän lomaan Keski-Suomessa. Tukikohtana toimi Timon veljen mökki Himoksella ja sieltä käsin tehtiin päiväretkiä. Tämä syysloma on kyllä aikamoinen henkireikä, jota odottaa jo pitkään etukäteen. Vaikka oltiin kesälläkin pari viikkoa lomalla, niin se oli tupattu täyteen leirejä, kisoja ja ohjelmaa. Syyslomalla saa vain olla ja nautti luonnosta ja rauhasta ilman aikatauluja