Aamutoimien jälkeen suunnattiin auton keula kohti Isojärven kansallispuistoa. Navigaattori oli tosin vähän eri mieltä reittivalinnasta ja ajoajasta. Noin 40 kilometrin matka olisi navin mielestä kestänyt lähes 1,5 tuntia... Sään haltija oli taas varsin suosiollinen ja saimme nauttia reippailusta mukavassa poutasäässä auringonkin näyttäytyessä varsin usein.
Reittimme kulki Heretystä ensin kohti Lortikkaa, mutta käännyimme ennen Lortikkavuoria kohti Vahterjärveä. Sieltä matka jatkui Latokuusikon ohitse takaisin kohti Herettyä. Loppumatkasta teimme pienen poikkeaman Heretyn luontopolulle katsomaan jääkauden aikaista isoa siirtolohkaretta. Matkaa kertyi 8-9 km ja aikaa kului reilu 4 tuntia.
Pidimme useamman reilun tauon, jotta Siri sai levätä. Sen taukokäytöksessä on tosin vielä vähän opeteltavaa vaikka siitä onkin hyvää vauhtia kehittymässä pätevä vaeltaja. Tauoilla se kyllä pysyi hyvin makuulla "käy siihen"-käskyllä, mutta ei osannut rauhoittua kunnolla vaan sen oli pakko yrittää syödä lehtiä tai puuhastella jotain muuta.
Tauolla ennen Lortikkavuoria
Provaeltaja Ässä tietää, että tauoilla kannattaa levätä ja ottaa rennosti
Tauolla Hevosjärven lähellä
Siri on saanut kokeilla kulkemista sekä Valon että Ässän parina. Molempien kanssa homma toimii, mutta Ässän kanssa Sirppa on rauhallisempi ja järjellisempi. Valo on vaelluksilla aikamoisessa suorittajamoodissa ja se haluaisi kulkea koko ajan jonon ensimmäisenä. Jos Siri on sen parina, niin se tietää sitä, että Valolla on koko ajan päällä kilpailuasetelma ja se pyrkii Sirin edelle ja saa helposti Sirinkin mukaan kisaan. Ässällä on selvästi maltillisempi meno päällä, jolloin Sirilläkin pysyy paremmin järki mukana.
Saisiko mennä uimaan?
Tytöt lepotauolla
Tällä reissulla koirat ovat kulkeneet pääosin kytkettyinä ja ovat saaneet olla vapaina vain silloin tällöin ja ainoastaan yksi kerrallaan. Näin on estetty liiallinen kaahailu ja pidetty homma mahdollisimman kevyenä Valolle varpaan takia ja Sirille iän takia.
Sirppa ylittää siltaa isoveljen opastuksella
Reitillä oli paljon korkeuseroja jääkauden muodostamien "vuorien" ja hoilojen muodossa. Korkeuserot kyllä tuntuivat edellisen päivän köysipuistovierailun jäljiltä. Reitti oli osittain helppokulkuistakin, mutta isolta osin polulla oli paljon kiviä ja juuria, joita sai väistellä ja piti oikeasti katsoa mihin jalkansa laittaa. Matkan varrella oli muutama pieni suo, jotka oli pitkostettu, mutta pääosin kuljettiin metsässä ja kallioilla. Kallioisemmissa paikoissa oli harvempaa mäntymetsää, mutta osin kuljettiin myös vanhoissa lehdoissa ja Latokuusikon tienoilla oli vanhaa aarnimetsääkin. Useampi lampikin oli reitin varrella ja Hevosjärvellä oli nähtävissä majavien rakentama pato. Metsäkanalintuja tuntui olevan paljon ja useampaan kertaan niitä nousi lentoon ihan meidän läheltä.
Lauman kiven sisällä
Leivonmäen tapaan täälläkin saatiin olla varsin rauhassa. Tullessa parkkipaikalla oli meidän lisäksi kolme autoa ja lähtiessä vain yksi. Koko retken aikana törmättiin vain kerran vastaantulijoihin ja muuten saatiin olla ihan yksin.
Siri osaa jo odottaa rauhassa omaa juottovuoroa. Pätevä pieni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti