Reissukoirat: 14.-15.9 Ekojen päivien puuhastelut

Menomatka suoritettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti kahdessa osassa ja yövyttiin Minnan luona Simossa. Niinpä lauantaille ei jäänyt enää kuin lyhyt alle viiden tunnin matka jäljelle. Ehdittiin siis jo saapumispäivänä lenkille ja katsastamaan Pallaksen luontokeskus (joka oli kyllä aika turha paikka). Tehtiin luontokeskukselta lähtevä reilun 7 kilometrin mittainen Palkaskeron kierros. Alku- ja loppupätkä oli tosi ihanaa maastoa, kivetöntä ja näkyvyys oli loistava. Huipulla oli tietty aika kivistä. Poroja oli tosi paljon, mutta onneksi ketään meidän koirista ei porot kiinnosta. Lenkin jälkeen suunnattiin mökille, joka sijaitsi Raattaaman lähellä. Itse mökki on tosi kiva, mutta naapurit ovat kyllä lähempänä kuin nettisivuilla luvattu 200 metriä...

Aika täydellistä lenkkipaikkaa

Kaikki koirat samassa kuvassa

Sunnuntaina oli ensimmäinen kokonainen päivä kohteessa. Päivän lenkkipaikaksi oli valittu Pippovuoman suot, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Reitin sanottiin olevan jo rapistunut ja huonokuntoinen (vanhaa ei enää ylläpidetä vaan reitti linjataan uudelleen) ja reitin alussa varoiteltiin samaa ja kehotettiin kulkemaan omalla vastuulla. Reitti oli kuitenkin täysin kuljettavassa kunnossa. Parissa kohtaa pitkospuut olivat vähän kärsineet, mutta kuivin jaloin selvisi pahimmistakin paikoista. Ehdoton plussa oli, että ei nähty yli 4 tunnin lenkillä yhtään ihmistä. Reitti oli muutenkin meidän porukalle mitä mainioin. Taavi sai kulkea pitkospuita ja Ässä ja Valo ottivat lenkistä kaikki tehot irti kirmailemalla pitkin suota. Loppulenkistä Taavi alkoi ontua toista takajalkaa ja pienen tarkastelun jälkeen löytyi rikkinäinen antura (ja mökillä huomasin molempien tajalkojen anturoiden olevan rikki). Onneksi repusta löytyi tossuja ja Taavi sai suojan jalkaansa. Liekö anturat raapiutuneet jo edellisen päivän lenkillä Palkaskeron kivikoissa? Matkaa päivän lenkille kertyi reilu 10 km. Reitti oli kyllä meidän tarpeisiin ihan täydellinen ja pilvien välistä näyttäytyvä aurinko sai ruskan näyttämään parhaat puolensa. Taavikin jaksoi hyvin ja oli tosi urhea ja reipas rikkinäisistä anturoista huolimatta.