perjantai 1. helmikuuta 2013

Syksy 2011 Pyhä-Luosto

Meidän lauman ekan (mutta ei todellakaan vikan) Lapin reissun kohteeksi valikoitui Pyhä-Luosto. Mökille vaatimuksena oli, että sijainti on vähän syrjemmässä eikä naapureita ole ihan vieressä. Mukavuuksista piti löytyä sisävessa, suihku, sähkö, sauna ja riittävä keittiö helppoon ruoanlaittoon.
 
Mökiksi valikoitui Mikaelin maja, joka osoittautui varsin hyväksi valinnaksi. Lähimpään naapuriin ei ehkä ollut ihan sitä luvattua 100 metriä, mutta paikka oli muuten tosi kiva ja rauhallinen ja suoraan mökiltä pääsi useampaan suuntaan niin pitkälle lenkille kuin jaksoi kävellä. Mökin ympärillä oli myös oivat treenimaastot ja tällä reissulla tulikin treenattua lähes joka aamu jotain, kun kotiinpaluuta seuraavana päivänä Ässällä oli etsintäkoe.
 
Perjantaiaamuna 2.9 klo 6 lähdettiin matkaan vajaan 1000 kilometrin taipaleelle muutaman pakollisen pysähdyksen taktiikalla. Perillä oltiin sen verran hyvissä ajoin, että ehdittiin vielä tulopäivän iltana tehdä parin tunnin lenkki ja kiivetä Keski-Luoston huipulle ihailemaan maisemia ennen pimeän tuloa. 

Muista kuudesta päivästä kolmena lenkkeiltiin kansallispuiston reiteillä, jotka olivat helppokulkuisia ja hyvin merkittyjä. Ihmisiä oli näillä reiteillä jonkin verran (kauempana sivistyksestä vähempi ja suosittujen kohteiden ympärillä hyvinkin paljon) ja koirat olivat pääosin kiinni. Tehtiin Rykimäkurun reitti (pidennettynä versiona), Luoston vaellusluontopolku (suot olivat vaikuttavia) ja Karhunjuomalammen reitti vähän sovellettuna.

Muina kolmena päivänä lenkkeiltiin kansallispuiston ulkopuolella pääosin moottorikelkkareittejä seuraillen. Osittain mentiin myös polkuja ja välillä ihan vaan kartan ja kompassin kanssa umpimetsässä suunnistaen. Kahtena päivänä lähdettiin suoraan mökiltä ja yhtenä ajettiin vähän matkan päähän. Moottorikelkkareitit olivat oiva valinta meidän tarkoituksiin. Ne oli selkeästi merkitty eikä niillä sulan maan aikaan liikkunut kukaan. Ei siis todellakaan kukaan. Näillä "omilla reiteillä" ei nähty kertaakaan ketään. Ainoa pieni haaste olivat paikoitellen suot, joiden läpi reitit välillä menivät. Eli paikoitellen saattoi olla hieman kosteaa, mutta hyvät kengät pitivät jalat kuivina. Nämä lenkit olivat kyllä mun suosikkeja. Oli niin luksusta tehdä 6-8 tunnin lenkki hienoissa maisemissa näkemättä ketään ja koirat saivat nauttia vapaudesta.

Väsynyttä porukkaa yhtenä iltana
 
 Varusteiden puolesta pärjättiin varsin kevyellä varustuksella, koska tehtiin vaan päiväretki. Mukana repussa kulki sadevaatteet, vaihtosukat, kamera, koirille vesikuppi, juotavaa ja vähän eväitä. Eihän tollaisilla päiväretkillä välttämättä edes tarvitsisi eväitä, mutta ihan fiiliksenkin takia on kiva pysähtyä välillä napostelemaan eväitä. Kansallispuiston alueella bordercolliet kulkivat vetovöissä ja joustoliinoissa ja Taavin fleksi oli sidottuna milloin mihinkin. Jos pitää kulkea koirat narussa, niin on vaan niin paljon miellyttävämpää mennä, kun ei tarvitse pitää mitään käsissä.

Koirat saivat reissun ajan huomattavasti tuhdimpaa ruokaa kuin kotioloissa, koska kulutus oli selvästi suurempaa. Niiden annoksia höystettiin mm. lihalla, kananmunilla ja kuivalihalla ja annoskokokin oli suurempi, mutta silti varsinkin bordercolliet laihtuivat vähän. Ruokarytmikin oli vähän erilainen kuin kotona missä koirat syövät aamulla ja illalla. Nyt aamuruoka oli pienehkö, kun täydellä vatsalla ei ole hyvä lähteä koko päiväksi liikkumaan. Päivän retken jälkeen koirat saivat pienet välipalat (palautusjuomaa höystettynä lihalla/kananmunalla), kun palattiin mökille ja illalla ennen nukkumaan menoa oli vuorossa päivän pääateria.

Ekana varsinaisena reippailupäivänä suunnattiin Pyhälle hankkimaan sopivia karttoja luontokeskuksesta ja samalla tehtiin Karhunjuomalammen reitti vähän sovellettuna. Tätä reittiä ei kyllä voi suositella, jos haluaa rauhaa. Ihmisiä oli nimittäin ihan järkyttävän paljon koko matkan. Toki reitille osui "nähtävyyksistä" mm. Isokuru, Pyhänkasteenlampi, Pyhänkasteenputous ja Uhriharju. Taavin reippaus remmilenkillä yllätti todella positiivisesti. Se ei todellakaan pidä remmilenkkeilystä ja näyttää sen varsin selkeästi, mutta nyt se paineli tosi reippaana joukon ensimmäisenä fleksissä. Pappaan iski Lapin hulluus! Koska päivän lenkki oli sen verran lyhyt, niin käytiin illalla vielä parin tunnin iltalenkki mökiltä käsin.
 
Isokurussa Pyhällä
 
 
 
 
Iltalenkillä mökin lähellä, taustalla Ukko-Luosto





 
Seuraavana päivänä reippailtiin Luoston vaellusluontopolku. Tämän päivän Taavi sai levätä ja jäädä mökille. Mä olin ehkä liiankin varovainen ja epäilin Taavin jaksamista. Ja kun ei ollut mitään käsitystä kuinka paljon reitillä on ihmisiä, niin epäilin oman hermorakenteen kestävyyttä pitkällä lenkillä, jos Taavi joutuu olemaan remmissä... Reitti osoittautui kuitenkin varsin rauhalliseksi. Ensimmäiseen 3 tuntiin ei nähty ketään, mutta loppumatkasta lähempänä Ukko-Luostoa ihmisiä oli jonkin verran. Suot olivat huikean hienoja ja lopussa kiivettiin vielä Ukko-Luoston huipulle. Kiva lenkki ja voin suositella. Maisemat olivat mukavan vaihtelevat.
 






Evästauko


 
 Matkalla huipulle

 
 Huipulla

 
Seuraavana päivänä tehtiin lenkki mökiltä käsin moottorikelkkareittejä, polkuja, metsäautoteitä ja umpimetsää/tunturia pitkin. Loppumatkasta löydettiin tunturilampi läheltä mökki ja koirat pääsivät uimaan. Lisäksi matkalla oli useampi puroja, jotka vetivät nelijalkaisia puoleensa. 7 tunnin lenkillä ei nähty ketään. Ihan luksusta!
 
 





 
Seuraava päivä olikin sitten melkein lepopäivä. Molemmilla kaksijalkaisilla sattui polviin ja tehtiin vaan parin tunnin rauhallinen lenkki tunturilammelle mökin lähellä ja illlalla tunnin kävely läheiselle suolle.
 
Yksi rauhallisempi päivä teki hyvää kipeille polville ja seuraavana päivänä oltiin taas iskussa. Taavi sai lepopäivän ja tehtiin bordercollieiden kanssa Rykimäkurun reitti pidennettynä versiona. Oli vaan niin mukavaa kävellä, ettei maltettu lopettaa ja tehtiin muutaman kilometrin ylimääräinen lenkki Pikku-Luoston kautta. Pääosin tällä reitillä oli varsin rauhallista.
 

 
 

 
 
 
Viimeisenä päivänä suunniteltin taas oma reitti kansallispuiston ulkopuolelle. Hyvä reitti saatiin tälläkin kertaa aikaan eikä lähty ketään koko päivän aikana. Reitin alkupisteenä toimi Torvisen majan parkkipaikka.
 









 
Perjantaiaamuna 9.9 oli aika lähteä kotimatkalle vaikka olisi kyllä viihdytty pohjoisessa pidempäänkin. Kotimatkalla tehtiin koukkaus Ranuan eläinpuiston kautta, koska se ei käytännössä pidentänyt ajoaikaa juuri lainkaan eikä kumpikaan oltu koskaan käyty siellä. Oltiin puiston portilla jo heti kun portit aukesivat ja näin ehdittiin kotiinkin jo kohtuullisen hyvissä ajoin.
 


 

 

 

 
 
 
 


 

1 kommentti:

  1. Kivoja kuvia, mutta kansallispuistossa pitää olla koirat kytkettynä.

    VastaaPoista