16.-20.5 Budapest osa 2

Avajaiset olivat mukavan napakat ja sujuivat vanhalla rutiinilla ja niiden jälkeen hurautettiin taas Gödöllöstä Budapestiin tuomaan koiria ja siistiytymään, kun illalla oli vielä gaala Gödöllössä. Gaala oli mukavasti järjestetty. Ruoka oli hyvää ja sitä sai ilman pitkää jonotusta. Ainoastaan liian kovalla volyymillä soittanut soittoryhmä oli pieni miinus. Keskusteleminen oli ajoittain hankalaa, kun ei meinannut kuulla mitä pöydän toisella puolella istunut sanoi.

Perjantaina koitti se kauan odotettu kisapäivä. Paikallaolot suoritettiin aamulla ja loput liikkeet oli meillä vasta iltapäivällä, kun lähtönumero oli 41. Ässä oli ihan mielettömän hyvä. Nurmialusta sopii meille, sää oli ihanteellinen, vire kohdillaan ja meillä oli kivaa. Mäkin osasin nauttia kehässä olosta ja olin sopivan rento. Harmillisesti toiseksi viimeisenä liikkeenä ollut tunnari nollattiin L Ässä nosti oman heti kun osui kohdalle, mutta sitten iski joku epävarmuus ja se pudotti kapulan ja toi väärän. Harmittaa ihan kamalasti, kun tunnari on ollut nyt treeneissä mielettömän hyvä ja olisi ollut niin kiva päästä finaaliin näyttämään koko meidän osaaminen. Ei olisi huonompaan paikkaan voinut sattua eka nolla 3,5 vuoteen ja eka väärä kisatunnari ikinä… Mutta eihän koirat koneita ole. Ei näköjään edes Ässä ;-) Kaikkeen muuhun olin kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen ja iso plussa oli ensimmäinen onnistunut paikallamakuu sen jälkeen, kun vaihdoin alkuvuodesta pään maahan ja molemmilta tuomareilta 10 kaukoista.

Yhteensä pisteitä tuli 262,5. Ykköstulos nollatulla liikkeellä MM-kisoissa ei onnistu ihan jokaiselta ja siihen saa olla tyytyväinen. Perjantain jälkeen meidän sijoitus oli 13. ja ihan pieni toivo finaalipaikasta eli. Lauantaina arvostelu kuitenkin löystyi selvästi ja jo lauantain lounastaukoon mennessä teoreettisetkin mahdollisuudet finaaliin olivat menneet. Lopullinen sijoitus oli 34.

Lauantai ja sunnuntai meni meillä muita kannustaessa. Perjantain mukava pilvipouta vaihtui viikonlopuksi helteeseen ja lämpöä riitti. Vähän taisi päästä nahkakin kärähtämään… Suomen joukkue sai hienosti joukkuehopeaa ja yksilökisassa hopeaa ja pronssia. Onnea kaikille! Ehdittiin hyvin treenaillakin molempina päivinä ja tunnaria tehtiin tietysti useampaan kertaan onnistuneesti.

Sunnuntai-iltana käytiin porukalla syömässä vakkaripaikaksi muodostuneessa italialaisessa, jossa oli aivan erinomaista ruokaa. Harmillisesti Tarja ja Riitta eivät ehtineet mukaan. Illalla uni tuli taas aika helposti ja univelkaa oli kertynyt kisojen aikana ihan kiitettävästi, kun kello soi joka aamu 5.15-6.00 ja päivät venyivät pitkälle iltaan.

 Maanantaiaamuna oli aika pakata taas omaisuus autoon ja jatkaa matkaa loman merkeissä. Ensimmäinen määränpää oli Plitvican kansallispuisto Kroatiassa.