Pariisin MM-kisoihin mentiin lentämällä. Tämä oli Ässän ensimmäinen lentomatka ja vähän jännitti miten se suhtautuu lentämiseen vaikka järki sanoikin, että tuskin lentämisessä on Ässän mielestä mitään ihmeellistä. Olivathan mun kaikki aikaisemmat koiratkin lennelleet useita kertoja ongelmitta ja Ässä on ihan ehdottomasti täyspäisin kaikista mun koirista.
Reissuun lähdettiin tiistaina päivällä 5.7 ja matkaseurana meillä oli Katja ja Zen. Timo lensi Pariisiin vasta torstaina ja takaisin kotiin maanantaiaamuna. Helsinki-Vantaalla kaikki sujui kätevästi, saatiin koirien lennot maksettua, tavarat koneeseen ja koirat jätettyä sovittuun paikkaan.
Kepo ja koirat odottelemassa, että saadaan lähtöselvitys tehtyä
Ässä matkalla koneeseen
Pariisin päässä kaikki ei enää sujunutkaan yhtä hyvin. Yritettiin kysellä, että mihin koirat tulevat ja saatiin aika epämääräisiä vastauksia. Useamman kyselyn jälkeen oikea paikka lopulta löytyi. Onneksi meitä oli kaksi, koska koirat piti hakea ihan eri paikasta mihin matkalaukut tulivat. Niinpä mä lähdin koiria vastaan ja Katja jäi odottamaan laukkuja. Pienen odottelun jälkeen koirat saapuivat. Ässä oli sen näköinen kuin se olisi juuri herätetty makoisilta unilta eli ei ollut stressannut yhtään lentoa vaan mitä ilmeisemmin vedellyt sikeitä koko matkan.
Seuraava etappi oli hotellille siirtyminen. Asuttiin lentokenttähotellissa ja matka ei ollut pitkä, mutta sitäkin hikisempi. Siirtyminen kakkosterminaalista kolmosterminaalille ei ollut lainkaan helppo operaatio ja kaiken kruunasi kiva lähes 30 asteen helle. Osa joukkueesta oli tullut pari tuntia aikaisemmalla lennolla ja heiltä saatiin tieto, että taksit eivät ota koiria ja he olivat odottaneet sopivaa kyytiä jo tosi kauan. Päätettiin ettei jäädä odottamaan saataisko joskus taksi, joka ottaa koirat vaan lähdettiin etsimään shuttlea, jolla pääsee terminaalista toiseen. Alku sujuikin hyvin, kun oltiin saatu kaikki tavarat lastattua pariin kärryyn ja oletettiin, että ajetaan vaan kärryt shuttleen, niin päästään helpolla, mutta eihän se niin helposti käynyt. Shuttleen ei päässytkään kärryn kanssa. No ei hätää, todettiin. Zenin boksissahan on pyörät ja lastataan kaikki tavarat sen päälle. Eipä sitäkään iloa kestänyt kauaa, kun pyörä irtosi ja todettiin, etteivät pyörät todellakaan kestä sellaista lastia.
Saatiin siis siirtää tavaroita loppumatka ihan lihasvoimin. Ei mikään kevyt homma, kun siirrettävänä oli 2 isoa lentoboksia, 2 isoa matkalaukkua, aika monta pienempää nyssäkkää ja vielä kaiken kukkuraksi pari koiraa. Lopulta päästiin laiturille asti. Seuraava ongelma oli, että juna pysähtyi asemilla vaan tosi lyhyesti eikä ikinä ehdittäisi siinä ajassa siirtää omaisuuttamme kyytiin. Laadittiin toimintasuunnitelma kyytiin hyppäämistä varten. Kasattiin boksit ja suurin osa laukuista päällekkäin, jotta meillä olisi vaan yksi iso möykky siirrettävänä. Onnistuttiin kuin onnistuttiinkin saamaan kaikki tavarat kyytiin! Junasta pois hyppäämiseen saatiin onneksi apua ystävälliseltä ranskalaisherralta, kun näytettiin varmaan aika epätoivoisilta. Shuttlelta hotelliin siirtyminen sujui jo ihan mukavasti, kun saatiin taas omaisuus lastattua kärryihin. Siellä shuttlen portilla oli isot koirakieltomerkit, mutta mehän ei niitä "huomattu"...
Matkustamisen ja ennen kaikkea tavaroiden roudaamisen jälkeen ei jaksettu tehdä enää mitään ihmeellistä. Käytiin vaan tutustumassa tosi viehättävään lentokenttäympäristöön ja etsimässä kauppaa. Löydettiin betoniviidakon keskeltä joitakin pieniä viheralueita koirien ulkoiluttamiseen, mutta minkäänlaista kauppaa ei löydetty. Juna-asemalla oli kioski, mutta ei sieltä oikein saanut eväitä kisapäiviä varten. Ympäristö olisi ollut aika ankea ilman koiriakin. Pelkkää betonia eikä mitään aktiviteetteja. Ruokakauppa löydettiin seuraavana päivänä Pariisista juna-asemalta ja saatiin eväitä.
Seuraavana päivänä oli vapaapäivä. Aamulla treenattiin vähän hotellin edessä ja sen jälkeen lähdettiin junalla tutustumaan Pariisiin. Käytiin jokiristeilyllä, käveltiin Champ-Elyseetä, käytiin kahvilassa, käytiin Riemukaaren huipulla, nähtiin Notre Dame, Louvre ja hienoja puistoja ja kaukaa myös Eiffeltorni. Kulkeminen sujui kätevästi junalla ja metrolla.
Aamutreeneissä (kuvat Maarit Karhu)
Seine
Notre Dame
Riemukaari
Eiffeltorni kuvattuna riemukaaren huipulta
Turistit (kuva Maarit Karhu)
Torstaista sunnuntaihin vietettiin pitkiä päiviä Messukeskuksessa MM-kisojen merkeissä. Torstaina oli treenipäivä, perjantaina ja lauantaina karsintapäivät ja sunnuntaina finaali. Ässä kisasi perjantaina. Oltiin ihan viimeisten joukossa ja päivä venähti varsin pitkäksi, kun paikallaolot olivat aikaisin aamulla ja yksilöliikkeitä päästiin tekemään joskus kuuden aikaan illalla, kun ranskalaiseen tapaan aikataulu vaan venyi ja venyi. Ässä teki pääosin varsin hyvää työtä, mutta tokassa kehässä kävi pari valitettavaa mokaa. Kaukokäskyissä vikaan vaihtoon tarvittiin peräti kolme käskyä, kun Ässä ei kuullut ja tunnarissa se tarkisteli kapuloita ikuisuuden. Finaali jäi meidän osalta tänä vuonna muutaman pisteen päähän.
Lepoa kesken pitkän päivän (kuva Maarit Karhu)
Kehässä (kuva Maarit Karhu)
Kyllä ne haisee oudolle! (kuva Maarit Karhu)
Suomen joukkue (kuva Maarit Karhu)
Ässä Pepper-siskonsa ja Sina-äitinsä kanssa (kuva Maarit Karhu)
Kisapaikka oli varsin haastava, kun samassa hallissa oli kymmenittäin näyttelykehiä ja meteli oli aivan kamala. Tosi paljon tuli virheitä, koska koirat eivät yksinkertaisesti vaan kuulleet käskyjä, kun olivat kauempana ohjaajasta.
Lämmittelykehä
Suomen leiri
Hotellilta kisapaikalle oli järjestäjän puolesta bussikuljetus, mutta me kuljettiin pääosin RER-junalla, joka lähti ihan hotellin vierestä ja kisapaikalle oli vaan pari pysäkkiä. Ne bussikuljetukset eivät kulkeneet lainkaan sovitun aikataulun mukaan ja välillä kolmen luvatun vuoron sijaan ajettiinkin vain kaksi eivätkä aikataulutkaan pitäneet yhtään paikkaansa. Ei siis oikein uskallettu laskea kulkemistamme niiden varaan. Ihmiset suhtautuivat koiriin varsin avoimesti ja kerran junassa joku pikkupoika kapsahti Ässän kaulaan ohikulkiessa ihan varoittamatta. Onni on sosiaalinen ja luotettava koira, joka ei ollut yllättävästä ihailijasta moksiskaan. Kerran saatiin ohiajavasta autosta aplodit ja peukutukset, kun Ässä laittoi lenkiltä löytämänsä tyhjän pullon käskystä roskikseen ;-)
Ässä ja junalippu ;-)
Syömiset hoidettiin hotellilla, kun vaihtoehtoja ei oikein ollut. Välillä ruoka tuli nopeasti ja palvelu oli hyvää ja välillä taas tapahtui yhtä sun toista. Tuotiin vääriä ruokia ja olisi haluttu, että seurueemme jäsenet vaan vaihtavat jo osittain syödyt annokset kun virhe huomattiin, unohdettiin tuoda ruoat, tuotiin kylmää ruokaa, jäätelössä oli lasia, veden sijaan tuotiin viiniä, joka olisi pitänyt maksaa, viimeisenä iltana ison seurueemme tarjoilijaksi laitettiin englantia puhumaton harjoittelija jne. Hengissä kuitenkin selvittiin eikä kukaan kuollut nälkään ;-)
Koska meidän paluulento oli vasta tiistai-iltana niin ehdittiin vielä tutustua lisää Pariisiin kisojen jälkeen. Maanantaina lähdettiin isommalla porukalla kohti keskustaa ja Sacre Coueriä. Siellä hetken pyörittyämme jakauduttiin ja mä lähdin Elinan ja Ansun kanssa Eiffeltornille. Jonkin aikaa saatiin jonottaa, mutta lopulta saatiin liput ja päästiin hissiin. Mentiin ihan huipulle asti ihailemaan maisemia. Sen verran kauan aikaa saatiin kulumaan Eiffeltornilla, että sen jälkeen olikin jo aika palata hotellille lenkittämään koiria.
Meidän paluulento lähti vasta tiistai-iltana ja lähdettiin Katjan, Oilin ja Peten kanssa Versaillesiin. Saatiin pidettyä yksi huone iltapäivään asti ja saatiin kaikki koirat ja tavarat jätettyä sinne. Alun sateinen sääkin vaihtui mukavaksi auringon paisteeksi ja Versailles, ja varsinkin puutarha, oli kyllä vaikuttava paikka. Sinne on joku kerta päästävä uudestaan paremmalla ajalla. Nyt vierailu jäi varsin pintapuoliseksi varsinkin puutarhan osalta, kun ihan kamalan naftille ei uskallettu jättää paluuta hotellille ja lennolle ehtimistä.
Päästiin Versaillesin reissulta ajoissa hotellille ja kotimatka saattoi alkaa. Nyt tavaroiden raahaaminen shuttlella toiseen terminaaliin sujui jo helpommin, kun tiedettiin mihin varautua ja saatiin ihan hyvin apuakin, kun vähän hymyiltiin sopiville uhreille. Lähtöselvitystiskille asti kaikki sujui hyvin, mutta siellä ne ongelmat sitten alkoivatkin. Koirien paluuliput oli maksettu jo etukäteen, mutta silti piti punnita pelkkä boksi (joka ei edes mahtunut kunnolla hihnalla ja Ässän boksin paino näytti 12 kg sijaan 4 kg, kun se hädin tuskin koski hihnaan...), pelkkä koira ja koska yksinkertainen päässälasku ei ilmeisesti ollut virkailijaneitosen vahvinta osaamista, niin piti punnita myös boksi ja koira yhdessä. Tässä kohtaa saatiin aika myötätuntoisia kommentteja takanamme jonottavilta suomalaisilta ja tässä kohtaa meitäkin vielä nauratti. Sitten meiltä puuttui kopio koirien lentojen kuitista (ei tiedetty, että sellainen piti olla) ja sitä kopiota piti lähteä metsästämään jostain ihan eri tiskiltä. En enää edes muista mitä kaikkea säätöä lähtöselvityksessä oli, mutta kerran meidän jo koneeseen tsekatut ja hihnalle nostetut laukut pitikin ottaa takaisin ja lopulta virkailijakin vaihtui ja koko rumba alkoi alusta. Jossain vaiheessa ei ollut itkukaan kaukana, kun koneen lähtö vaan läheni ja olin ihan varma, ettei päästä ikinä kotiin. Lähtöselvitykseen meni lopulta yli tunti ennen kuin kaikki oli järjestyksessä. Aika monta kertaa olen lentänyt koirien kanssa ja aina kaikki on sujunut hyvin ja joutuisasti ilman minkäänlaisia ongelmia.
Koirat olivat kyllä aika kultaisia koko odottelun ajan. Ensin ne seurustelivat jonkun "hieman" alkoholia nauttineen ranskalaisnaisen kanssa ja lopun ajan ne nukkuivat nurkassa.
Kun lähtöselvityshomma saatiin kuntoon oli koneen lähtöön aikaa enää 45 minuuttia. Meidät jätettiin odottamaan lähtöselvitystiskin viereen ja sanottiin, että koirat tullaan hakemaan ihan muutaman minuutin päästä. Ranskalainen muutama minuutti olikin sitten lähemmäs puoli tuntia ja epätoivo kotiin pääsystä vaan lisääntyi. Lopulta koirat haetiin ja meillä oli edessä vielä turvatarkastus ja oikean portin etsintä. Turvatarkastuksessa ei onneksi ollut jonoa, mutta koneen lähtöportti oli tietenkin se ihan kauimmainen. Pakko oli pistää juoksuksi. Ehdittiin kuin ehdittiinkin ajoissa portille ja helpotukseksemme nähtiin kun koiria lastattiin koneeseen. Helsinki-Vantaalla kaikki sujui taas ongelmitta ja koirat kömpivät bokseistaan hyvin levänneinä.
Tän kokemuksen jälkeen mä en kyllä aio ihan heti lentää koirien kanssa CDG:n kentälle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti